Kahden vuoden tauon jälkeen minusta minusta tuntui ensimmäisen kerran, että oli pakko kirjoittaa jotain blogiin. Kuitenkin kävi niin hassusti, etten enää muistanut salasanaani ja jouduin luomaan tämän uuden blogin. Ehkä se on kuitenkin hyvä, koska olen kasvanut paljon siitä tytöstä, joka kirjoitti intohimoisia päivityksiä hiihdosta ja lukiolaisen elämästä.
Nuoriso - ja järjestötyö kulkevat kuitenkin edelleen tiiviisti mukana. Siitä on kuin onkin tulossa ammattini. Se on intohimoni, yksi suuri rakkauteni ja tämä blogi on minun tarinani nyt kun olen varttunut teinistä nuoreksi aikuiseksi. Halukkaille jätän kuitenkin linkin vanhaan blogiini. Jotkut tuon blogin sisällöt jopa hävettävät nyt. Siksi pyydänkin teitä muistamaan, että se sama pikkutyttö, joka tuota blogia kirjoitti on jos ei nyt täysin kadonnut niin ainakin kasvanut kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti